Jeespoks. Viime kirjoituksesta onkin aikaa. Noh, kävin treffeillä sen tytön kanssa. Tykättiin toisistamme ja nyt seurustellaan jo. Oli ihanaa. Tähän iltaan asti.

Kiva saada tietää, että toinen polttaa pilveä. Ihan kuin ei joskus joisi alkoholiakin liikaa. Ja kivaa olla näin superkiltti etten ole ikinä tehnyt mitään tuhmaa, en ole edes harkinnut koskevani huumeisiin. *huookaus* En tiedä mitä nyt sitten ajattelisin ja miten etenisin. Ollaan sovittu, että nähdään taas huomenna ja käydään kahvilla ja jotain. Nyt on vain sellainen olo, että haluaisin pitää välimatkaa ja miettiä. Tiesin hänellä olleen jotain yhden yön juttuja viime yönnä ja sellaista, mutta...

Miksi en vain voisi olla idiootti ja mulkku kaikille? Vittu kun omistan yliaktiivisen omatunnon.

Ärsyttää aika suunnattomasti nyt kun en teidä miten suhtautuisin asiaan.

En saa unta. Pitää nousta jo viideltä.

Vittu.

Olin eilen  kivoissa synttärijuhlissa. Tapasin paaaljon uusia ihmisiä, mutta loppuillasta juttelin vain yhden tosi mukavan ja nätin tytön kanssa. Oli aivan kamalan kummallista löytää toinen, joka tykkää niin paljon samanlaisista asioista, joita kaikki muut ihmettelevät (tai vaikka tykkäisivät yhdestä asiasta, niin eivät sitten toisesta asiasta). Siitä asti kun lähdimme juhlista, tyttö on pyörinyt päässäni.

Tulin kotiin nyt tänään päivällä ja puuhastelin hiukan jotain. Sitten aloin kirjoittaa viestiä tytölle - niin, sain hänen numeronsa, jippii! Ensimmäisellä kerralla jänistin ja vain tallensin viestin. Sitten luin sen uudeleen, muokkasin sitä, lisäsin jotain, ja lopulta olin suhteellisen tyytyväinen viestini ulkoasuun ja sen sävyyn. Viestissä kysyin haluaisiko hän tulla joku päivä kahville/teelle/kaakaolle kanssani - tällä kertaa molemmat selvinä.

Lähetettyäni viestin menin ihan paniikkiin! Tyttö on hei maailman nätein ja mukavin (vähän miinusta tuli kyllä polttamisesta) ja itse olen vain tällainen pieni tavallinen poika. Silti jostain kumman syystä hän suostui! Pompin ilosta täällä, mutta silti ajattelen, että ei saa olla liian innoissaan. Ehkä tyttö ei olekaan kiinnostunut minusta samalla tavalla. Ja muutenkin, en usein usko viehätysvoimaani. Tässä olisi minulle unelmieni tyttö, mutta minua pelottaa, että munaan kaiken tai ettei häntä kiinnosta kuitenkaan. Kuitenkin on kiva elää omissa pikku haavemaailmoissa ja toivoa, että jotain kivaa tapahtuisi taas pitkästä aikaa - mielestäni olen ansainnut jotain kivaa taas vaikkei elämä nyt muutenkaan kovin surkeaa ole ollut.

Taidan olla ihastunut. Tuntuu, että perhosten sijasta vatsassani laukkaa ravihevosia.

Keksikääpäs mulle uusi kampaus! Joku hieno, mutta ei liian vaikea. Eikä mielellään liian lyhyt. Olen tässä pohtinut ikuisuuden, muttei mitään tule mieleen. Help mee! <3

Tässä on nykyistä hiustyyliäni *_*

Maailma on niin suuri ja suunnaton ja se on täynnä ihmisiä. Valitettavasti valtaosa noista ihmisistä omistavat erittäin rasittavia piirteitä, joita itse olen alkanut vihaamaan. En ehkä näytä sitä päällepäin kenellekään - minuahan pidettäisiin vallan suvaitsemattomana ihmisenä - mutta jotkut ihmiset saavat vain puheillaan ja/tai teoillaan hyvin alkaneen päivän pilattua muutamassa sekunnissa. Omassa elämässänne on varmaan aivan samanlaisia. Tässäpä alkava lista asioista, jotka osaavat pilata päiväni.

    1. Ärsyttää suunnattomasti kun pelien pelaajia haukutaan nörteiksi, joilla ei ole elämää. Pelit ovat viihdettä siinä missä internet tai televisiokin. Pelit ovat vain interaktiivista viihdettä ja ne tarjoavat onnistumisen tunnetta ja tilaisuuden astua toisen ihmisen saappaisiin. Nörtti tai no-life kommentteja en jaksa myöskään koska suurin osa ihmisistä kuitenkin istuvat ison osan vapaa-ajastaan television tai internetin äärellä - ihan sama pelaatko vai katsotko televisiota, yhtä paljon elämää heitätte hukkaan.

    2. Jokaisella työpaikalla on ihmisiä, jotka kokevat olevansa vähän muita ylempänä ja liian hyviä joihinkin työtehtäviin. Tai sitten he ovaty vain laiskoja. Kuitenkin näillä yksilöillä on taipumus delegoida omia töitään toisille - usein alempiarvoisille tai uusille työntekijöille (puhumattakaan harjoittelijoista, voi raukkoja). Delegointikin on taitolaji, jotkut osaavat tehdä sen niin, ettei toista työntekijää kismitä lisätehtävien saanti. Toiset taas eivät osaa yhtään tätä hienovaraista aktia.
    Pahin virhe, jonka delegoinnissa tyhmät ihmiset (anteeksi jos nimittelen) voivat tehdä, on kysyä "hei, onko sulla nyt mitään tekemistä?" Tässä kohtaa yleensä ei edes auta vaikka vastaisi myöntävästi, sillä delegoija on jo henkisesti valmistautunut siihen, että saa ikävän työn siirrettyä toisen harteille. Lisätöiden saantia ehkä lieventäisi, jos tietäisi delegoijalla olevan oikeasti kiire ja tämä jatkaa muiden töiden tekemistä. Kuitenkin jotkut delegoitsijat lähtevät kahville. Kahville. Mitä vittua? Eikö heitä yhtään kiinnosta millaisen kuvan toinen työntekijä saa hänestä?
    Delegointi ei myöskään onnistu jos yrittää naamioida delegoinnin kivaksi small talkiksi. "Hei, pysyykö sulla lanka ja neula kädessä?" Eikä kehuminenkaan pahemmin auta. "Sähän olet hei tosi taiteellinen, mites olis jos..." Joo, olen ehkä semi-taiteellinen, mutta ei paperin läpi piirtämisessä pahemmin taiteen lahjoja tarvita. Näissä tilanteissani kuulen kuinka muusani itkee kun sanaa "taide" raiskataan.

    3. Entäs pomot sitten? Pomot ovat vaihtelevia tapauksia. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen. Toisella on suosikkeja, jotka saavat erikoiskohtelua ja toisilla taas on muuten vain hammastikku poikittain takapuolessa. Missä nämä kyseiset työntekijät ovat saaneet (jos ovat) johtajakoulutuksensa? Työpaikalla kaikki työntekijät ovat tasa-arvoisia ja kaikkia pitää kohdella asiallisesti ja ennen kaikkea reilusti.
    Mukavimpia ovat ailahtelevat pomot. Ymmärrän kyllä, että joskus ihmisillä on hyviä ja huonoja päiviä. Itse kuitenki yleensä pystyn huonoinakin päivinä hymyilemään ja olemaan ystävällinen ihmisille. Tuntuu siltä, että tämä kyky puuttuu täysin johtohenkilöiltä - paitsi jos kyseessä on tilanne, jossa saattaa edistää uraansa tai pomon esimiehet ovat lähettyvillä. Muuten he ovat kuitenkin oikukkaita ja täysin arvaamattomia. Kuvittele seisovasi kuutiossa ja heität kuusikulmaista superpalloa ja yrität ottaa sen kiinni kahden pompun jälkeen. Niin, siltä tuntuu kun yrittää tehdä kaiken oikein kun pomolla on huono päivä.
    Mikään ei kelpaa, mistään ei saa kiitosta, hymyyn ei vastata. Jos teet sen virheen, että istahdat sekunniksi ja lepuutat jalkojasi, niin pomo haukkana huomaa asian ja komentaa sinut töihin "vie nämä paperit paperivarastoon... Ja niin, sen voisi samalla siivota sitten." Sen jälkeen pomo jatkaa toisen työntekijän kanssa keskustelua Anttilan alennusmyynneistä.

    4. Anime. Siitä joko tykkää tai ei. En tuomitse ihmisiä, jotka eivät vain innostu siitä, vaan pitävät vaikkapa tavallisia TV-sarjoja kiinnostavempina. Vituttaa vain suunnattomasti ihmiset, jotka sanovat animen olevan lapsellista - se on piirrettyä, piirretyt on lapsille. Suomen kulttuuri on vain jotain niin ihanaa (voih, tästä keksinkin paljon lisää valittamisen aihetta).
    Kaikkein vähiten haluan kuulla lapsellista-kommentteja ihmisiltä, jotka vetävät naamaansa pilttejä koska ne ovat hyviä tai katsovat ja muistelevat Muumien ja Prätkähiirien parhaita kohtauksia. Oikeesti, mitä paskaa? Disneyn elokuvat suunnataan lapsille (jos joku alkaa viisastelemaan jostain Pirates of the Caribbeanista yms. niin se ammutaan), Harry Potterit on suunnattu lapsille, vesipyssyt on tehty lapsille, koulujen ja päiväkotien pihat on tehty lapsille (ei nuorten ja nuorten aikuisten ryyppäämistä varten).

Vittu mitä paskaa? Jep, keksin tässä kirjoittaessa ainakin tusina aihetta lisää, mutta niistä sitten joku toinen kerta kun minulla on enemmän aikaa. Eli huomenna. Jos jaksan. Kunhan ei vituta liikaa - tai ehkä juuri silloin kannattaa kirjoittaa, voisin suoltaa luonnollisemmin tällaista tekstiä. Nojoo, näpyttelemisiin.