Olin eilen  kivoissa synttärijuhlissa. Tapasin paaaljon uusia ihmisiä, mutta loppuillasta juttelin vain yhden tosi mukavan ja nätin tytön kanssa. Oli aivan kamalan kummallista löytää toinen, joka tykkää niin paljon samanlaisista asioista, joita kaikki muut ihmettelevät (tai vaikka tykkäisivät yhdestä asiasta, niin eivät sitten toisesta asiasta). Siitä asti kun lähdimme juhlista, tyttö on pyörinyt päässäni.

Tulin kotiin nyt tänään päivällä ja puuhastelin hiukan jotain. Sitten aloin kirjoittaa viestiä tytölle - niin, sain hänen numeronsa, jippii! Ensimmäisellä kerralla jänistin ja vain tallensin viestin. Sitten luin sen uudeleen, muokkasin sitä, lisäsin jotain, ja lopulta olin suhteellisen tyytyväinen viestini ulkoasuun ja sen sävyyn. Viestissä kysyin haluaisiko hän tulla joku päivä kahville/teelle/kaakaolle kanssani - tällä kertaa molemmat selvinä.

Lähetettyäni viestin menin ihan paniikkiin! Tyttö on hei maailman nätein ja mukavin (vähän miinusta tuli kyllä polttamisesta) ja itse olen vain tällainen pieni tavallinen poika. Silti jostain kumman syystä hän suostui! Pompin ilosta täällä, mutta silti ajattelen, että ei saa olla liian innoissaan. Ehkä tyttö ei olekaan kiinnostunut minusta samalla tavalla. Ja muutenkin, en usein usko viehätysvoimaani. Tässä olisi minulle unelmieni tyttö, mutta minua pelottaa, että munaan kaiken tai ettei häntä kiinnosta kuitenkaan. Kuitenkin on kiva elää omissa pikku haavemaailmoissa ja toivoa, että jotain kivaa tapahtuisi taas pitkästä aikaa - mielestäni olen ansainnut jotain kivaa taas vaikkei elämä nyt muutenkaan kovin surkeaa ole ollut.

Taidan olla ihastunut. Tuntuu, että perhosten sijasta vatsassani laukkaa ravihevosia.